Ohjaaja/käsirjoittaja Todd Solondz, tuo syrjäytyneiden ja epäsuosittujen puolestapuhuja, ei töissään vierasta arjen epämiellyttävyyksien esille tuomista. Onni (1998) lienee tästä mitä erinomaisin esimerkki.
Welcome to the Dollhouse on sekin maailmankuvassaan ilahduttavan rehellinen, vaikkakin tuo kuva on surullinen ja irvokas. Mutta näinhän se olosuhteiden salliessa on.
Päähenkilö on seiskaluokkalainen Dawn, joka ei mahdu siihen yleisesti hyväksyttävään muottiin jossa koulumaailmaan sujahdetaan sujuvasti. Tästä maailmasta ei hakemallakaan löydy empatiaa, ymmärtäviä aikuisia tai mitään muutakaan inhimilliseksi käytökseksi luonnehdittavaa. Ja näin yksinkertaisesti ollaan arjen äärellä. Tätä arkea Solondz kuvaa erään pätkän verran Dawnin kouluvuodesta. Lopputulemana on liki mestarillinen elokuva, joka ei ole juhlava aikuistumistarina vaan enemmänkin aiheellinen muistutus, että maailman ei tarvitsisi olla tällainen kenellekään.