Pyhä on maallisen vastakohta. Se mitä ihmiset pitävät pyhänä ei ole ilmiöiden tai asioiden ominaisuus vaan kokijan näkökulma.
Pyhän historia on kaiketi yhtä vanha kuin ihmisen puhuma kieli, sillä pitää olla kieli, jolla voi puhua olemisesta ja määritellä pyhä.
Ihmisen on täytynyt jotenkin selvittää itselleen valon ja pimeyden ja olemassaolonsa mysteeri ja kysyä, onko elämä vain tämä lyhyt hetki epätietoisuuden ja tyhjiin raukeamisen välillä?
Me olemme uskovaisia kaiken sen edessä, mitä emme tunne ja mistä emme ole varmoja ja me olemme uskovaisia kaiken sen edessä, mikä meille on pyhää.
Elokuvan lähestymiskulmat pyhään ovat: Ihminen, Maa, Valta, Temppeli ja Äiti.
