Miloš Formanin Vaaleaverikön rakkaus (1965) on yksi Tšekkoslovakian uuden aallon keskeisistä teoksista. Elokuva kertoo nuoresta tehdastyöläisestä Andulasta, jonka viaton yhden yön suhde pianisti Mildaan saa odottamattoman jatkon, kun tyttö seuraa miestä Prahaan. Kohtaaminen Mildan vanhempien kanssa murskaa Andulan haaveet ja pakottaa hänet palaamaan arkeen, josta hän yritti paeta.
Katkera mutta lempeä tragikomedia kuvaa nuorten yksinäisyyttä ja sukupolvien välistä kuilua hienovaraisen kiusallisuuden ja arkirealismin kautta. Miroslav Ondříčekin herkkä kamera ja ironisesti käytetty musiikki täydentävät Formanin myötätuntoista mutta tarkkanäköistä näkemystä aikansa Tšekkoslovakiasta.
Elokuva sai laajaa kansainvälistä tunnustusta, avasi New Yorkin elokuvajuhlat vuonna 1966 ja oli Oscar- ja Golden Globe -ehdokkaana. Sitä pidetään ansaitusti uuden aallon klassikkona.
