Consigliori, II, Italia/Espanja 1973 • Martin Balsam, Tomas Milian, Francisco Rabal • KAVI 35 mm • suom. tekstit/svensk text • K16 • 103 min
Kuoleman neuvonantaja ei ehkä ole De Martinon paras elokuva, mutta se saattaa olla hänen tyylikkäimpänsä. Taustalla – vaikkei yhtä suoraan kuin ohjaajan bond- ja manaajasploitaatioissa – väreilee nytkin viimeaikainen kaupallinen menestys, tällä kertaa Kummisetä. De Martinon hahmotus on mutkattoman inhimillinen verrattuna Coppolan melodramaattis-fasistiseen paatokseen. Tarina kertoo vankilasta vapautuvasta, mafiaperheen nuoresta asianajajajäsenestä (Tomas Milian), joka haluaa ottaa etäisyyttä rikollisorganisaatioihin ja aloittaa uuden elämän naisensa kanssa. Lähin “Don” (Martin Balsam) tukee nuorukaista tämän pyrkimyksissä, mutta toisen fraktion nokkamies (Francisco Rabal) käynnistää gangsterisodan.
Vastustaja työnnetään pizzauuniin, toinen hitsataan tynnyrin sisälle ja muurataan puolivalmiin pilvenpiirtäjän rakenteisiin, frisbeetä poimimaan sännännyt pikkutyttö räjähtää pommin mukana ilmaan... monet iskevimmistä väkivallan näyistä jäivät aikanaan Suomen sensuurin hampaisiin, mutta ne on sitemmin palautettu elokuva-arkiston kopioon. Kuvaaja Aristide Massaccesi eli Joe d’Amato (jonka ammattitaitoa ja improvisaatiokykyä De Martino ylisti) taltioi San Franciscoa komeasti scopena ja Telecolor-väreissä: ei sinne turhaan olla lähdetty elokuvaa purkittamaan, autotkin loikkivat mäkikaduilla – jolleivät nyt niin näyttävästi kuin ohjaajan kolmea vuotta myöhemmin Kanadassa filmaamassa Sylkevässä magnumissa, niin melko vauhdikkaasti kuitenkin. Säveltäjä Riz Ortolani tyrkyttää kolmea perusmelodiaa, joista varsinkin sentimentaalinen tunnuskappale sekä action-teema jaksavat ilahduttaa joka kerta soidessaan. Matka Atlantin yli ei merkitse sellaista maailmasta toiseen siirtymistä kuin Kummisedässä tai Alberto Lattuadan Mafiosossa. De Martinon todellisuus on kosmopoliittisempi: toiminta, väkivalta ja surkea kuolema ovat samankaltaisia niin Kalifornian kuin Sisiliankin auringon alla.