29-vuotiaan Jean Vigon jäähyväiselokuvaan "L´Atalante" (1934) sisältyy jakso, jossa aviopuolisot ovat erillään ja uneksivat toisistaan, kumpikin alastomina sängyissään. Jakso on aistivoimaisuudessaan humalluttavimpia koskaan tehtyjä: siinä yhdistyvät muisto, etäisyys ja läheisyys tavalla, jonka elokuvat vain äärimmäisen harvoin tavoittavat.
L´Atalantessa hän sai kuvattavakseen rutiinikäsikirjoituksen, koska hänen ystävänsä ja tuottajansa Jacques Louis-Nounez ei halunnut Nolla käytöksessä -skandaalin jälkeen kaikessa silmälläpidettyä taiteilijaa uuteen kurimukseen sensorien kanssa. L´Atalanten aihe sinänsä on usein käsitelty: nuoren parin ensimmäiset ajat yhdessä. Truffautin sanoin "he aloittavat aivan onnellisesti siinä rakastelemisen täyttämässä riemuntilassa, jota vaihetta Maupassant on luonnehtinut kirjoittamalla ´brutaalista fyysisestä ruokahalusta joka on pian täytetty´. Heillä on ensimäiset sanaharkkansa, he alkavat kasvaa erilleen ja sitten eroavatkin, mutta lopussa sopivat ja löytävät jonkinlaisen yhdessäolon pohjan...".