Synnytys on fyysisyydessään valtava emotionaalinen kokemus, jonka kulkuun sisältyy aina myös riski. Synnytyskokemus voi olla samanaikaisesti upea mutta rikkova kokemus, ja se vaikuttaa ihmisen koko loppuelämään. Kivun ja ilon työ -dokumenttielokuva on ainutlaatuinen kuvaus suomalaisesta synnytyskulttuurista kahden poikkeuksellisen alan ammattilaisen näkökulmasta.
Kätilö Kirsi ja synnyttäjän tukihenkilönä toimiva doula Anna-Riitta tekevät molemmat työtä parempien synnytyskäytäntöjen eteen ja synnyttäjien voimaannuttamiseksi. Elokuvassa seurataan läheltä päähenkilöiden työskentelyä niin sairaalan synnytysosastolla, kotisynnyttäjien parissa kuin doulakoulutuksessa. Kirsin ja Anna-Riitan henkilökohtaiset tarinat ja näkemykset avaavat ammattilaisten omaa suhdetta synnyttämiseen.
Omasta kokemuksestaan kätilö Kirsi tietää, miten synnytyskokemus vaikuttaa koko elämään. Hänen ensimmäisen lapsen syntymä oli traumaattinen kokemus. Toisen lapsensa synnytyksessä hänellä oli mukanaan doula ja kolmannen lapsensa hän synnytti kotona. Näiden kokemusten avulla hän löysi sisäisen voimansa ja alkoi jälleen uskoa itseensä. Kirsi työskentelee niin sairaalan synnytysosastolla kuin kotisynnytyksissäkin. Aiemmin hän ei ole kertonut kotisynnytysaktivismistaan sairaalan synnytysosastolla, mutta nyt hän on valmis paljastamaan myös tämän puolen itsestään. Ilokseen hän saa huomata, että hänen asiantuntemustaan arvostetaan molemmissa työyhteisöissä.
Anna-Riitta kouluttaa doulia perustamassaan Doula-akatemiassa, joka korostaa suostumuksen tärkeyttä synnyttäjien kanssa työskennellessä. Hän myös itse työskentelee doulana perheen kanssa, joka päättää synnyttää toisen lapsensa kotona vastoin Suomessa vallitsevia yleisiä synnytyskäytäntöjä.
Elokuva paljastaa ristiriidan erilaisten ajassamme tyypillisten näkemysten välillä: toisaalta vallalla on syvään juurtunut käsitys auktoriteettien ja instituutioiden erehtymättömyydestä, ja toisaalta aikakautemme korostaa yksilöllisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. Elokuva heijastelee myös inhimillistä kaipuutamme tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi niin synnytyksessä kuin elämässä kaikkineen.
