HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.
Emmanuelle ei missään nimessä ole yhtä stimuloiva kuin Radley Metzgerin parhaat pehmoporno-opukset malliin Camille 2000 (1969) ja Therese and Isabelle (1968), joissa ohjaajan hedelmällinen mielikuvitus saa melkein unohtamaan että seksi on simuloitua. Mutta elokuvassa on silti aitoa eroottista vetovoimaa – ainakin voyeuristisella tasolla. Viritys on samanlainen kuin olla kauniin naisen seurassa, joka on unohtanut napittaa puseronsa, tai joka ei ole laskenut kaihtimia alas ennen riisuutumista. Nätinnäköinen hollantilaisnäyttelijä Sylvia Kristel on puoliksi viaton ja puoliksi seksihullu Emmanuelle, jonka ei tarvitse tehdä muuta kuin liikkua kankaan toiselta laidalta toiselle kuumentaakseen tunteita, ja joka ei selvästikään tiedosta kehonsa huolettoman esittelemisen kiihottavan äärimmilleen niin katsojat kuin elokuvan henkilöhahmotkin. Kristel on valloittavan välitön nostaessaan reittänsä ja antaessaan kylpyviittansa aueta; tai nojatessaan eteenpäin siten, että puseron kaula-aukosta vilahtavat sekunnin tai parin ajan hänen rintansa. Alati niukoissa vaatteissa kulkiessaan hän pitää silmämme valppaina. Ei ole mikään ihme että Ariane, havaitessaan Emmanuellen juhlissa yhdessä paljastavimmista asuistaan, tuntee pakottavaa tarvetta asettaa käden tämän rinnan päälle, siitä huolimatta että muut juhlavieraat ympäröivät naisia.