HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.

Perhetarinan kuvaama patriarkaalinen suurperhejärjestelmä on elokuvan nykyisyydessä jo osittain mennyttä kohdattuaan useita mullistuksia 1900-luvun mittaan ja tultuaan lopulta lain silmissä lakkautetuksi vuonna 1947 (Ozu käsitteli samanlaista perheen hajoamisen tematiikka myös aikakaudella, kun instituutio oli voimissaan). Nostalgiasävytteinen lähestymistapa ei kuitenkaan tee tästä minkäänlaista ”ennen oli kaikki paremmin, palataan vanhaan hyvään systeemiin” -elokuvaa. Menneisyys ja perinteet voivat tuoda turvallisuuden tunnetta, mutta samanaikaisesti ne pakottavat ihmiset tekemään valintoja vasten tahtoaan. Ainoa varmuus on nykyhetken katoavaisuus. Kuten ihmiset, joita se kuvaa, Perhetarina on kompleksinen teos eikä ota mitään selkeästi määriteltävää asennetta kuvaamaansa tai sen herättämiä emootioita kohtaan. Kysymyksiä on laaja-alaisesti – jännitteet sukupolvien välillä, yhteisöllisyys vastaan yksilöllisyys, tyytyäkö kohtaloonsa vai taistellako sitä vastaan.