Siirry sisältöön

Orfeuksen testamentti

Seuraavat näytökset

Kauppias

Arthouse Cinema Niagara pek@elokuvakeskus.fi 03 223 4912 Y-tunnus: 0580240-8 Kauppiaan ehdot

Jean Cocteaun monisärmäiseen persoonallisuuteen – runoilija, piirtäjä, maalari, esseisti, romaani- ja näytelmäkirjailija, elokuvantekijä – voi ranskaa taitamaton tutustua kenties parhaiten juuri hänen elokuviensa kautta. Orfeuksen testamentti on Cocteaun viimeinen elokuva ja hänen elämäntyönsä synteesi, itsetilitys ja itsepaljastus, viimeinen lenkki trilogiaan, jonka muut osat ovat Runoilijan veri (1932) ja Orfeus (1950).
Cocteaun kaikkia sääntöjä uhmaava tapa tehdä elokuvaa on monesti ollut kauhistus puritaanisille teknikoille. “Ei ole olemassa muuta tekniikkaa kuin yksilöllistä”, on Cocteau julistanut. Vaikutus on varmasti ollut hedelmällinen: Ranskan “uuden aallon” elokuvien vapautunut ilmaisu oli pitkän kehityksen tulos ja tässä perinteessä Cocteaun osuus on ollut arvaamattoman merkittävä. "Amatööri”-Cocteau onnistui siinä mitä monet “ammattilaiset” eivät edes tiedostaneet: hän siisti ensi tuntumalta elokuvan tekniikan tyylinsä ja oman runoutensa palvelukseen. Täyttä asiaa ovat myös Cocteaun teoreettiset puheenvuorot elokuvasta. Niissä hän usein kiteyttää aforismeiksi tai paradokseiksi liian harvoin muistettuja yksinkertaisia totuuksia: “Elokuva on uni jonka me uneksimme yhdessä"; "Mikään ei vaadi enemmän totuutta kuin sepite"; "runollisella ei ole mitään tekemistä runouden kanssa”.