HUOM! Lipunmyynti KAVI:n näytöksiin alkaa esityspäivänä klo 16.00. Liput vain teatterin kassalta, ei nettimyyntiä.
Guy Pearcen esittämä vakuutustarkastaja Leonard etsii vaimonsa murhaajaa, mutta kärsii samaisen tapauksen aiheuttamasta muistihäiriöstä ja muistissa pysyy vain kymmenisen edellistä minuuttia. Näitä puutteita Leonard paikkaa muistilapuilla ja tatuoinneilla. Apuvälineistä huolimatta kärryillä pysyminen on hankalaa kun automaattidelete iskee vaikkapa kesken keskustelun tai takaa-ajon.
Näillä muistipelin tarjoamilla herkullisilla mahdollisuuksilla Nolan leikittelee varsin virtuoosimaisesti. Katkonainen rakenne takaumajaksoineen pysyy vakaasti hanskassa kuin kokeneemmallakin tekijällä. Veljensä Jonathan Nolanin kanssa suunniteltu käsikirjoitus on rutkasti keskivertotekstiä näppärämpi ja ansaitsi ihan aiheestakin Oscar-ehdokkuuden.
Hankala tästä on suurempia moitteita löytää vaikka hakemalla hakisi. Juoni kulkee empimättä niin eteen- kuin taaksepäinkin ja pitää katsojan jatkuvasti valppaana miettimässä, että mitenkäs tämä nyt olikaan. Tapahtumapaikat ovat miellyttävän arkisia eivätkä edes (onneksi) kovin miellyttäviä. Rähjäinen motelli on kuin film noir -fanin märästä unesta. Näyttelijät (Pearcen lisäksi mm. Carrie-Ann Moss ja Joe Pantoliano) ovat hyvässä vedossa hekin, tämäkin yksi osa-alue jonka Nolan taitaa poikkeuksetta mallikkaasti.